Nuori tyttö pyöri sängyssään levottomana. Hän näki taas samaa unta kuin aina, unta missä hän seurasi tuntematonta poikaa metsään. Aina ennen tyttö oli yrittänyt puhua, mutta poika oli kadonnut metsään ennen kuin tyttö oli saanut sanotuksi sanaakaan. Tällä kertaa tyttö päätti toimia toisin. Kun poika oli katoamassa, tyttö huusi hänen peräänsä.
"Sinä… Näet minut?", poika kysyi.
"Kyllä. Kuka olet?", tyttö kysyi hämmentyneenä.
"Minulla", poika sanoi "ei ole nimeä."
"Miksi ei?", tyttö kysyi.
"Siksi että…", poika oli sanomassa kun tyttö heräsi.
Seuraavana yönä tyttö oli taas siellä unessaan, mutta poika ei. Kun hän oli odottanut pitkän aikaa, tyttö alkoi miettiä, että oliko poika edes olemassa vai vain hänen unessaan.
"Kyllä minä olen olemassa", kuului hiljainen ääni tytön takaa. Tyttö pyörähti ympäri säikähtäneenä, mutta rauhoittui heti kun huomasi sen olevan sama poika kuin aina.
"Missä sinä olet todellisuudessa?", tyttö kysyi.
"Täällä", poika vastasi.
"Missä tämä sitten on?", tyttö kysyi.
"En tiedä, ja vaikka tietäisin, en pystyisi kertomaan", poika vastasi.
"Miksi et?", tyttö jatkoi kyselyä.
"En kestäisi sitä, mitä sitten tapahtuu", poika vastasi.
"Mitä sitten tapahtuisi?", tyttö kysyi.
"Jotain, mikä särkisi sydämeni kokonaan", poika vastasi.
"Pystyisinkö minä estämään sen?", tyttö kysyi.
"Vain yhdellä keinolla", poika vastasi.
"Millä?" tyttö kysyi.
"Pysymällä tietämättömänä, pysymällä siellä missä nyt olet", poika vastasi, ja tytöstä näytti kuin tämä olisi alkanut haihtua pois. Poika itse näki, että tyttö haihtuu pois, herää.
"Jos se on hän, hän löytää tänne itsekin", poika mutisi hiljaa, kun tyttö ei seuraavana yönä ilmestynytkään sinne.
"Toivon, ettei se ole hän, en kestäisi menettää häntä, mutta juuri sen takia se varmaan on hän", poika jatkoi mutisemistaan, kunnes alkoi muuttua.
Tyttö taas tunsi sydämessään, että poika ei ollut tavallinen, että hänellä oli joku salaisuus, jota hän ei paljastaisi, koska hän pelkäsi menettävänsä kaikkein rakkaimman asiansa. Mutta tyttö tiesi myös, että samalla poika pelastuisi jostain, mitä hän ei ollut tytölle paljastanut, jostain, jonka takia hän asui metsässä. Tyttö oli siis lähtenyt etsimään poikaa, karannut kotoaan, sillä hän halusi pelastaa pojan.
Poika tunsi, että tyttö lähestyy, hän vaistosi tytön, sillä hän oli ihmissusi. Mutta toisin kuin useimmat ihmissudet, tämän metsän asukkaat olivat täysin oma itsensä myös susihahmossaan. Tietenkin sillä oli hintansa, he eivät olleet ihmishahmossaan kuin jonkun toisen unen aikana, jossa hän itse esiintyi. Poika tiesi, että tyttö tunnistaisi hänet, jos tyttö olisi se, kenen hän oletti tämän olevan. Poika toivoi kuitenkin, ettei tyttö olisi se, sillä jos olisi, hän menettäisi tämän, mutta vapautuisi. Poika ei välittänyt vapautumisesta, sillä hän tiesi sen hinnan. Sitä hintaa poika ei maksaisi, mutta se ei ollut pojan päätettävissä.
Tyttö oli vihdoin lähellä, hän vaistosi sen. Aivan niin kuin hän vaistosi pojan pelon, ja se liittyi hänen tuloonsa. Tyttö aisti pojalla myös toivoa siitä, että hän onnistuisi pysäyttämään tytön tulon. Lopulta tyttö oli metsän reunalla ja huomasi ihmissuden juoksevan häntä kohti. Tyttö pysyi paikallaan, sillä hän tunnisti ihmissuden olevan se poika.
"Mene takaisin! Heti!", poika sanoi.
"En mene. Minä tulin vapauttamaan sinut", tyttö sanoi.
"Sinä et ymmärrä", poika sanoi.
"Kyllä minä ymmärrän", tyttö vastasi.
"Mutta sinä kuolisit!", poika sanoi.
"Tiedän", tyttö sanoi rauhallisesti.
"Et vaan voi", poika sanoi.
"Miksi en voisi?", tyttö vastasi.
"Et onneksi tiedä miten voit tehdä sen", poika vastasi. Silloin tyttö tajusi, että hän oli vielä metsän rajan ulkopuolella, mutta poika oli sisäpuolella. Hän tajusi, että astuessaan rajan sisäpuolelle hän itse kuolisi, mutta poika vapautuisi. Poika muuttuisi tavalliseksi ihmiseksi.
"Tiedän", tyttö sanoi astuessaan rajan yli.
Poika huomasi olevansa ihmisenä metsän rajan ulkopuolella, mutta ilma tyttöä.
"Olen kuullut, että ihmiset tekevät hulluja asioita rakkaudesta, mutta nyt itse rakkaus on hullua", poika sanoi.
"Odota, minä tulen!", poika huusi tytölle, joka oli jo menossa kuoleman valtakuntaan. Poika lähti juoksemaan ja sai kiinni tytön, joka hymyili tälle hieman surullisesti. Niin he lähtivät yhdessä tästä maailmasta.
